Kalevan kylän historiaa Paimiossa

Jumalato Kaleva

Kalevan kulmalla on välillä ollut vähän huono maine. Paimiossa onkin sanottu: Kaleva o jumalato seutu, sitä sanotaa, et Jumala ei tullu olenkka Kaleval, vaa kääntys Mänkärlän portilt takasi

Mänkärlän portti on vanha veräjänpaikka Kyysilän ja Kalevan kylien välillä. Mutta mistä noin pahat puheet?

Kalevankulman maata viljelevät kylät ovat "nuoria" ruotsalaista ruokalisäoikeutta noudattaneita myöhäiskeskiaikaisia kyliä. Mutta nimi viittaa paljon vanhenpiin aikoihin. Kylää vanhempi nimenkantaja lieneekin ollut seudun läpikulkeva Vaskion ja Kuusjoen kautta Somerolle vievä Kalevantie eli Turkutie.

Länsi-Suomessa tavattava kaleva nimistö liittyy juuri muinaisajan eräreitteihin, pohjankävijän kulkuteihin, jotka ovat johtaneet silloisilta rintamailta eteläisille turkisalueille. Sanat kaleva ja kalevanpoika tunnetaan suomesta ja virosta ja ne tarkoittavat voimamiestä tai jättiläistä. Viron sanalla kalev on lisäksi merkiys " punainen verka"  Tämän nojalla Aulis Oja päättelee kalevanpojan olleen yheiskunnallisena käsitteenä talonpojan vastakohta. Kun talonpojat olivat harmaasarkaisia turpeenpuskijoita, olivat kalevanpojat punaverkaisia "ylimyksiä". Tätä käsitystä tukee Paimion Nakolinan juurella sijaitseva Kalevanpojanlähde. Pahan jälkimaineen heille on antanut kirkko, joka siirtymävaiheessa harjoitti voimallista propagandaa entisiä kansanjohtajia vastaan.

Kaleva nimistön esiintyminen erämaihin johtavien kulkuteiden yhteydessä valaisee asiaa toiseltakin puolelta. Erottuakseen talopoikien vastakohdaksi kalevanpojat ovat tarvinneet erinlaisen taloudellisen pohjan ja tämän on tarjonnut suureränkäynti ja turkiskauppa. Kalevanpojat lienevätkin kunnostautuneet juuri erämiesjohtajina ja olleet myöhempien pirkalalaisten edelläkäviöitä. 

Kristinuskon vallatessa rintamaat siirtyivät jäljelle jääneet pakanalliset päälliköt syrjemmäksi esim. Hämeeseen, yllyttivät ja johtivat sikäläisiä hyökkäyksiin kristittyjä seutuja vastaan ja muodostivat näin sydänmailta käsin uhkaavan vaaran. Heidän maineensa sekaantui skandinaavisperäisiin jättiläistarinoihin, ja siten sana sai aikaa myöden nykyisen merkityksensä.

Kalevanpoika-traditio on sekä suomalaisella, että virolaisella alueella yli 2000 vuotta vanha. Hannes Pukki osoitti jo vuonna 1941 Virittäjässä, että sana kalev, kaleva on jo kantasuomessa (1000 – 0 eKr.) merkinnyt – ja viron kielessä edelleenkin merkitsee­ – punaverkaa. Etymologian ovat hyväksyneet Aulis Oja 1969 Kalevalaseuran vuosikirjassa ja Matti Kuusi 1985 Kalevalalippaassa. Siis kalevanpojat = punaverkasenpojat = punaverkaiset pojat.

 Paimion historia kertoo seuraavaa faktatietoa:

Kalevan kylä on kuulunut ns. Taatilan jakokuntaan. Jakokuntien mukaan maksettiin verot hallitsijoille, joita voudit sitten perivät isänniltä yleensä viljana tai muuna korvauksena.

1500-luvulla myös autiopyölit olivat tunnettuja Suomessa ja Kalevaltakin tunnettiin autiopyöli nimeltään Hemmilänpyöli, joka murteessa vääntyi Hellanpyöliksi. Hellanpyöli sijaitsee Kyysilän ja Taatilan jakokuntien rajalla. Kyysilän ja Ala-Kalevan maiden välissä kalevantien molemmin puolin. Kun maanlaatua tutkittiin isojaon yhteydessä 1708, havaittiin sen olevan muinaista kytömaata. Tässä on todennäköisesti kysymys autioituneesta asutustilasta. Kyysilän asukkaat maksoivat siitä veroa kaksi äyriä. (lähde: Paimion historia 1973).

Paimion Ala-Kalevan Hellanpyöli 2000-luvun alkupuolella

Talojen ja kylien vaiheet 1540-1713

Vuonna 1540 oli Kalevan kylässä neljä puolen manttaalin taloa, joiden omistajina olivat Mårten Fransson (Martti Franssinpoika), Matts Larsson (Matti Laurinpoika), Matts Sigfridsson (Matti Sipinpoika) ja homas Escilsson (Matti Eskonpoika). Maata oli Martilla neljä tankoa, Matti Laurinpojalla kahdeksan tankoa, Matti Sipinpojalla ja Tuomolla kummallakin kuusi tankoa. Kylvö oli puoli pannia tangolle.

1500-luvulta lähtien oli Kalevalla kaksi kylää Ali-Kaleva eli Markkula ja Keski-Kaleva.

Ali-Kaleva 1

Matti Sipinpoika isännöi talossaan -1540-1560, Matti Markunpoika 1563-1576, Heikki Matinpoika 1577-1606, Sipi Heikinpoika 1607-1621, Brusius Sipinpoika 1622-1643 ja Staffan Brusiuksenpoika 1645-1686. Hänen. aikanaan talo oli ajoittain ns. verohylky ja joutui kruununtilaksi. Heikki Tapaninpoika viljeli taloa vuodesta 1687 isovihaan asti. (isoviha 1713-1721. https://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviha ). Ennen isojaon aikaa Ali-Kalevan Markkulan kokonaispinta-ala oli, kun naapuritalotkin oli yhdeksi taloksi taas yhdistetty noin 685 ha.

Paimion Ala-Kalevan Ylimarkula 2000-luvun alussa

Asutuksen yleisluetelo Paimio Kaleva 1560-1579

Ali-Kaleva II

Tuomo Eskonpojan talossa isännöi Matti Tuomonpoika -1556-1558, Jaakko Tuomonpoika Monka 1559-1588, Paavo Jaakonpoika Monka 1589-1632. Hänen aikanaan talo oli ajoittain verohylkynä ja joutui kruunulle. Edellisen vävy Niclas (Niku) Martinpoika Monka viljeli taloa 1629-1643 ja Martti Nikunpoika 1645-1672. Hän joutui sotamieheksi ja kuoli Riikassa. Talo autioitui. Paimion kappalainen Arvid Florinus sai sen haltuunsa vuonna 1679, ja hänen väkensä viljeli tilaa 1687-1692. Sen jälkeen talo jäi autioksi ja liitettiin naapuriin eli Ali-Kaleva yhteen.
 

Paimion Ala-Kalevan Alimarkula

III

Ala-Kalevalla oli vielä kolmas talo, jossa isännöi Sigfrid Matinpoika -1556-1579. Tämän jälkeen talo liitettiin myös naapureihin.

1700-luvulle tultaessa koko Ali-Kaleva oli yhtynyt yhdeksi taloksi. Kylän toinen nimi, Markula mainittiin ensikerran v. 1602. Nimi on saatu jonkun Markku-nimisen isännän mukaan ennen vuotta 1540.

Keski-Kaleva 1

Martti Franssinpojan talossa isännöi Heikki Martinpoika Joroi -1556-1585, Lauri Heikinpoika Joroi 1586-1599. Gertrud Joroi 1600-1604, ja Tuomo Eskonpoika Kippa 1608-1617. Sitten talo jäi autioksi. Vuonna 1639 Paimion kappalainen Mattias Florinus otti viljeltäväkseen koko Keski-Kalevan, jossa hänen appensa, kirkkoherra Henrik Martinpoika oli aikaisemmin asunut. Hän piti sitä pitkään autiona ja vain vuosina 1665-1678 viljelytti maita kahtena lampuotitilana, mutta siten ne jäivät autioiksi ja pysyivät autioina isovihaan asti.

Keski-Kaleva II

Matti Laurinpoika Kurittu isännöi talossaan vuoteen 1595 ja Esko Paavonpoika Kurittu eli Esko Suutari 1596-1603. Sitten talo autioitui ja liitettiin naapureihin.

Keski-Kaleva III

Kolmatta taloa viljeli Pieti Jaakonpoika Kauttu 1559-1576, Matti Prusa 1577-1579 ja Erkki Heikinpoika Joroi 1581-1603. Sitten talo jäi autioksi. (lähde: Paimion historia 1973)

Ala-Kalevalla eli Markula oli 1700-luvulla kruununtila, joka halottiin 1750-luvun puolivälissä Juho Heikinpojan ja Tuomo Sipinpojan kesken. Edellisen talo oli Ylimmäinen, jonka vuonna 1797 osti perinnöksi Juho Juhonpoika. 1800-luvun jälkipuoliskolla talo oli nimelään Yli-Markula. Alimmaisen osti perinnöksi niinikään 1797 Juho Heikinpoika. Myöhemmin talon nimenä oli Ali-Markula.

Keski-Kaleva oli alkujaan ollut yksinäistalo, mutta ratsutiloja muodostettaessa se oli jaettu eri ratsutiloille vahvistukseksi siten, että Tomeron Isotalo sai puolet tilaa ja toinen puoli jaettiin Siililän kylän seitsemälle eri talolle. Isojaon yhteydessä Keski-Kaleva kuitenkin jaettiin viiteen osaan nimittäin Tomeron, Siililän Keskikylän, Tuomolan, Prusilan ja Uotilan osiin.  Alakaleva taas halottiin Tupimäeksi ja Alitaloksi vuonna 1786. Ylikaleva eli Koski oli yksinäistila, joka autioiduttuaan liitettiin Taatilan kahden ratsutilan vahvistukseksi ja jouui yhdysviljelykseen mainitun kylän talojen kanssa.