Paimion Kaupunki on teettänyt vuonna 1988 Paimion Kalevasta osayleiskaavan, joka nähtävillä kaupungin sivulla
Kalevan osayleiskaava
perjantai 21. lokakuuta 2016
Paimion Vähäjoki
Paimion Vähäjoki on Paimionjoen sivuhaara, joka erkanee Paimionjoen Ala-Vistalta. Joesta tiedetään kovin vähän, koska vesimäärät ja virtaamat ovat nykyään kovin vähäiset, vaikka valuma-alueet ovat jokeen isot ja laajat.
1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella Vähäjoki oli padottu monilta kohdin, ja talot pitivät vesimyllyjä joessa tarpeineen. Myllyjen ja patojen aikana Vähäjoki oli niin hyötykäytössä, kuin lapsien kesäisenä uimapaikkana. Maatalouden kehittyessä 1900-luvun jälkipuoliskolla vesistön tila heikkeni ja kuormat kasvoivat, kuten muuallakin jokivarsien läheisyydessä.
Paimion Vähäjoki on vähemmin tunnettu kalajoki edes paikallisten tiedossa. Kalamäärät eivät ole kovin suuria, mutta kuitenkin melko monimuotoisia. Vähäjoessa tehtiin koekalastusta vuonna 2010 ja löydettiin myös vanha taimenkanta, joka ei kuitenkaan pysty kunnolla lisääntymään joessa. Samaa kantaa luultavasti on myös Karhunojassa. Vaelluskalat lohi, taimen, vimpa ja vaellussiika ovat Vähäjoessa tavattuja, samoin kuin varsinaisessa Paimionjoessa.
Vähäjoen kunnostustarve on siis ilmeinen ja tarpeellinen, koska luontaisesti kala nousee Vähäjokeen, mutta rehevöityminen tukahduttaa luontaisen nousun. Nykyään odotetaan Paimion Kalevalla, eli Vähäjoen latva-alueilla vedenlaadun paranemista, koska kotitalouksien jätevedet on monissa talouksissa jo siirtyneet Kalevan jätevesiosuuskunnan käyttäjiksi, ja sikatalouden päästötkin ovat vähentyneet. Toivottavasti vielä peltojen lannoitus -ja suoja-alueet saadaan kuntoon Vähäjoen peltoalueilla, jotta saadaan joesta taas elinvoimainen ja luonnonmukainen virkistysalue joenvarren asukkaille.
Tässä linkki kalaselvitykseen
1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella Vähäjoki oli padottu monilta kohdin, ja talot pitivät vesimyllyjä joessa tarpeineen. Myllyjen ja patojen aikana Vähäjoki oli niin hyötykäytössä, kuin lapsien kesäisenä uimapaikkana. Maatalouden kehittyessä 1900-luvun jälkipuoliskolla vesistön tila heikkeni ja kuormat kasvoivat, kuten muuallakin jokivarsien läheisyydessä.
Paimion Vähäjoki on vähemmin tunnettu kalajoki edes paikallisten tiedossa. Kalamäärät eivät ole kovin suuria, mutta kuitenkin melko monimuotoisia. Vähäjoessa tehtiin koekalastusta vuonna 2010 ja löydettiin myös vanha taimenkanta, joka ei kuitenkaan pysty kunnolla lisääntymään joessa. Samaa kantaa luultavasti on myös Karhunojassa. Vaelluskalat lohi, taimen, vimpa ja vaellussiika ovat Vähäjoessa tavattuja, samoin kuin varsinaisessa Paimionjoessa.
Vähäjoen kunnostustarve on siis ilmeinen ja tarpeellinen, koska luontaisesti kala nousee Vähäjokeen, mutta rehevöityminen tukahduttaa luontaisen nousun. Nykyään odotetaan Paimion Kalevalla, eli Vähäjoen latva-alueilla vedenlaadun paranemista, koska kotitalouksien jätevedet on monissa talouksissa jo siirtyneet Kalevan jätevesiosuuskunnan käyttäjiksi, ja sikatalouden päästötkin ovat vähentyneet. Toivottavasti vielä peltojen lannoitus -ja suoja-alueet saadaan kuntoon Vähäjoen peltoalueilla, jotta saadaan joesta taas elinvoimainen ja luonnonmukainen virkistysalue joenvarren asukkaille.
Tässä linkki kalaselvitykseen
Kalevan kevät tulvia
Paimion Kalevankylä on tunnettu laajoista ja tasaisita savipelloistaan, jotka kovien sateiden yhteydessä alkavat kerätä "lammikoita" pelloille, ennenkuin purkautuvat lähistön keräilyojiin ja Vähäjokeen. Tässä video viimeisimmästä kevät tulvasta, joka harmiksi tuli juuri kevätkylvöjen jälkeen.
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
Kaarle Herttuan joukot Paimion Kalevantiellä
Kaarle-herttuan sotaretki
Vuonna 1592 nousi Ruotsi-Suomen valtaistuimelle Juhana III:n jälkeen hänen poikansa Sigismund, joka oli vuonna 1587 valittu myös Puolan kuninkaaksi. Ruotsissa vastustettiin Sigismundia osaksi valtiollista ja osaksi uskonnollisista syistä. Hän kannatti Kuninkaan itsevaltiutta ja hänen pelättiin palauttavan katollisen kirkon. Vastustusta johti Södemanlandin herttua Kaarle, joka tunnustettiin valtionhoitajaksi v. 1595. |
| Klaes Fleming |
Suomen aatelisto, jota johti valtamarsalkka Klaus Fleming, kannatti liittoa Puolan kanssa ulkopoliittisista syistä, eikä hyväksynyt Kaarle-herttuan toimintaa, vaan ilmoitti haluavansa pysyä uskollisena lailliselle kuninkaalle Sigismundille.
 |
| Juhana herttua |
Kaarle päätti pakottaa asevoimin Suomen "eriseuraiset" aatelisherrat kuuliaisuuteen, Kesällä 1598 hän teki sotaretken Turkuun ja pakotti Turun linnan antautumaan. Suomen talonpojat olivat tyytymättömiä Flemingejä ja muita aatelisherroja kohtaan mm. linnanleirirasituksen johdosta. Kaarle-herttua oli lietsonut tätä myös Ruotsista käsin ja se oli puhjennut pohjalaisten talonpoikien kapinaksi, nuijasodaksi talvella 1596-1597, mutta se oli kukistettu Kaarlen tultua Turkuun kesällä 1598. Paimion talonpojat lienevä liikehtineet jonkin verran, Erään tiedon mukaan he näet ryöstivät Meltolan ja mahdollisesti myös Hevonpään kartanot, joiden omistajina olivat Flemingin ja Sigismundin kannattajia. Syynä kapinamieleen on mahdollisesti ollut se, että Meltolan kartanon herralle Niilo Olavinpojalle oli edellisinä vuosina myönnetty oikeuksia nauttia päivätöitä ja kantaa kruununveroja Paimiosta.
Talveksi Kaarle-herttuan täytyi palata Tukholmaan ja Turun linnakin joutui uudelleen Sigismundin kannattajien haltuun. Mutta.... seuraavana kesänä 1599 Kaarle-herttua palasi uudestaan. Tällä kertaa hän halusi katkaista Suomen sotajoukon perääntymisen Turusta itään ja hän nousi joukkoineen maihin Sauvon Kärkniemellä 24.8.1599. Kärkniemi oli silloin Kaarlen vastustajan eli Sigismundin kannattajan Stiernkorsin hallussa.
 |
| Kuningas Sigismund Vasa |
Suomalaiset ratsumiehet tarkkailivat herttuan maihinnousua ja repivät kaikki sillat Sauvon ja Paimion väliltä, todennäköisesti myös Hiidenalan kohdalla olleen, Paimionjoen ylijohtavan sillan. Herttuan väki ryhtyi heti korjaamaan siltoja ja sai siinä apua seudun talonpojilta. Elokuun 26 päivänä armonvuonna 1599 Kaarle kohtasi Hiidenalan luona Amiraalinsa Joachim Scheelin, joka oli noussut maihin Kaarinan Ispoisissa ja tuli nyt herttuan avuksi. Suomalaisten pääjoukko oli Axel Kurjen johdolla lähtenyt pyrkimään Turusta itään päin ja leiriytynyt Isonsillan taakse Paimion emäkirkon eli Räpälän kohdalle.
Elokuun 28 päivänä käytiin Isonsillan luona etuvartiokahakka herttuan lähettämien tiedustelijoiden ja suomalaisten välillä. Tämän jälkeen Axel Kurki vetäytyi joukkoineen Marttilaan ja Kaarle-herttua leiriyyi Siililään. Koska ei ole varmoja tietoja suomalaisten oleskelusta Marttilan Krouvia alenpana Aulis Oja on olettanut, että he ovat perääntyneet Paimiosta Kalevantietä Vaskiolle ja sieltä Marttilaan Nummitietä pitkin, joka kulki Palaisten kautta ja yhtyi Hämeen härkätiehen Krouvissa.
 |
| Axel Kurck |
Herttua lähetti nyt amiraalinsa Scheelen ja jalkaväen piirittämään Turun linnaa ja ryhtyi itse ratsuväen kera ajamaan takaa Kurjen joukkoja. Paimiosta lähdettiin 29.8.1599 aamuna. Sotajoukko käytti rantatietä molemmin puolin Paimionjokea. Osa joukosta eteni Nauristietä joen länsirantaa pitkin ja sai taistelukosketuksen suomalaisiin, mutta kärsi tappioita. Toinen osa, mahdollisesti herttua itsekkin oikaisi muutamien "uskottomien" talonpoikien neuvosta jotain raivaamatonta tietä pitkin ja pääsi täten hyökkämään suomalaisten kimppuun suunnalta, mistä nämä eivät osanneet odottaa hyökkäystä ja tämä käänsi siten Marttilan taistelun Kaarle-herttuan voitoksi. Marttilan taistelun jälkiseurauksia oli ns. Turun verilöyly. Turun verilöyly oli Turussa 10. marraskuuta 1599 toimeenpantu joukkorangaistus, jossa mestattiin 14 Kaarle-herttuan (myöhemmin kuningas Kaarle IX) Suomessa vaikuttanutta vastustajaa. Sigismundin ja Kaarlen valtataistelussa Kaarle löi Sigismundin joukot Ruotsissa Stångebron taistelussa 1598 ja teki sen jälkeen retken Suomeen nujertaen vastarinnan ja mestauttaen säätyjä kuulematta Suomen johtavia aatelisia. Oikeudenkäynti Sigismundin kannattajia vastaan käytiin Turussa, josta mestaukset ja vangitsemiset ulotettiin muualle maahan. Kaarlen tavoitteena oli Sigismundin suomalaisten kannattajien murskaaminen. Tuomioiden seurauksena Suomen poliittinen asema heikkeni huomattavasti, sillä kuninkaaksi noussut Kaarle piti maan johtavia aatelisia epäluotettavina.
Mikä oli tämä herttuan joukkojen käyttämä "oikotie" ? Se ei ole aivan varmasti määriteltävissä. Suorin olisi ollut vanha Kalevantie, jossa Ala-Kalevan Ali-Markulan kohdalla oli myös hevosten vanha juomapaikka. Kalevalta Vaskion-Rekoisille johti vanha polku, joka olisi ollut suorin. Kalevankulman kyliä ei kylläkään mainita herttuan retkestä kärsineiden joukossa, mutta ratsuväen kulkiessa pikamarssia seudun ohi ei vahingonteolle ollut aikaakaan, toisin kuin jokivarren kylissä joihin leiridyttiin.
Kansantarinat ovat asettaneet tällä seudulla olevan Liputustien herttuan retken yhteyteen, mutta sen kulkusuunta ei oikein hyvin sovi tähän tarkoitukseen. Liputustien nimeä kantaa polku, joka johtaa Marttilan Mäentakaa Paimion Taatilaan. Tosin Liputustietä voitiin käyttää siinä tapauksessa, mikäli sotajoukko eteni ensin rantatietä Mäentaakse saakka, ennenkuin kiertoliikkeeseen ryhdyttiin.
Herttuan retkestä kärsiemiensä vahinkojen vuoksi saivat seuraavat kylät verohuojennuksia. Alhokankare, Aro, Askala, Eppinen, Fuila, Hahkapyöli, Hanhijoki, Helsberg, Immainen, Jalkala, Juntola, Kaila, Kajanoja, Kerkola, Kiusala, Korkeakylä, Kruuvainen, Kuusivuori, Majankalma, Oinila, Rukkijoki, Räpälä, Sievola, Sillilä, Suksela, Tammisto, Vartsalo ja Vuoltee. Ryöstetyksi mainittiin Huittila, Kerkola, Korkeakylä, Kruuvainen, Majankalma, Vuoltee ja Huson Tuomola.
Sauvon suunnan liikenneyhteydet huononivat sadoiksi vuosiksi, sillä revittyä Hiidenalan siltaa ei enää rakennettu uudelleen. 1600-luvulta lähtien paikalla oli lautta. Silta saatiin siihen vasta 1950-luvulla.
Lähde: Wikipedia
Lähde: Paimion historia 1973
Kalevan Maamiesseura
Varsinais-Suomea on nimitetty Suomen vilja-aitaksi, eikä syyttä. Onhan täällä suuret ja viljavat pellot, jotka ovat mahdollistaneet viljan -ja muun viljelyksen kautta vuosisatojen. Paimio ja Kaleva eivät tästä poikkea, vaan pellosta on leipä revitty ja lisää pelloksi raivattu tarpeiden mukaan.
Kalevan kylän pellot, aukeat ja niityt poikkeavat mielestäni vähän Paimion muista kylistä suurilla peltoaukeillaan ja metsillään. Maanviljelys on ollut myös aina Kalevalla vahvaa ja aktiivista, kuten edelleenkin. Kalevan Maamiesseuralla on hyvät ja kattavat sivut toiminnastaan, enkä ole oikea henkilö asioista edes kertomaan.
Kalevan Maamiesseura kuitenkin perustettiin Paimion Ala-Kalevan Yli-Markulassa 27.12.1910. Antti Räikkä oli muuttanut Tarvasjoelta ja hankkinut itselleen Yli-Markulan perintötilan 1906. Räikkä toimi maatalousneuvojana ja hänellä oli ymmärrettävästi hyvät tiedot sen aikaisesta maanviljelyksestä. Muut perustajajäsene olivat maanviljelijä Jalmari Markula, opettaja Viljo Reunavuori, pienviljelijä Santeri Ahola, maanviljelijä Jalmari Kankare, kauppias Kustaa Helkiö,
Lähteet:
Kalevan Maamiesseura
Maamiesseuran Keskiaikaispidot 2015 Metsäkoululla
Kalevan kylän pellot, aukeat ja niityt poikkeavat mielestäni vähän Paimion muista kylistä suurilla peltoaukeillaan ja metsillään. Maanviljelys on ollut myös aina Kalevalla vahvaa ja aktiivista, kuten edelleenkin. Kalevan Maamiesseuralla on hyvät ja kattavat sivut toiminnastaan, enkä ole oikea henkilö asioista edes kertomaan.
Kalevan Maamiesseura kuitenkin perustettiin Paimion Ala-Kalevan Yli-Markulassa 27.12.1910. Antti Räikkä oli muuttanut Tarvasjoelta ja hankkinut itselleen Yli-Markulan perintötilan 1906. Räikkä toimi maatalousneuvojana ja hänellä oli ymmärrettävästi hyvät tiedot sen aikaisesta maanviljelyksestä. Muut perustajajäsene olivat maanviljelijä Jalmari Markula, opettaja Viljo Reunavuori, pienviljelijä Santeri Ahola, maanviljelijä Jalmari Kankare, kauppias Kustaa Helkiö,
pienviljelijä Kalle Laine ja maanviljelijä Vilho Koivisto.
Lähteet:
Kalevan Maamiesseura
Maamiesseuran Keskiaikaispidot 2015 Metsäkoululla
Kalevan Metsäkoulu
Maatalouskerho-opisto perustettiin vuonna 1947 Paimioon Taatilan kylän Uudentuvan tilalle, jonne aluksi rakennettiin pieni koulurakennus. Opiston päärakennus valmistui vuonna 1950, jolloin entinen rakennus muutettiin oppilasasuntolaksi. Käytännön opetusta varten opistolla oli oma maatalous, ja kahdessa vuodessa valmistuivat oppilaat, niin naiset kuin miehetkin kerhoteknikoiksi.
Koulu toimii valtion kouluna, mutta sen synnyssä on paimiolaisilla oma osuutensa. Kunnanvaltuusto näet päätti 1946, että Paimion kunta lahjoittaa opistolle 400.000 markkaa, mikäli oppilaitos saataisiin Paimioon. Silloin oli ja nyt edesmennyt paimiolainen lausunut, että "tällaisia yrityksiä on vähitellen ruvettava vastustamaan, sillä ennenpitkää täällä on sekä yliopisto, että tuomiokapituli".
Linkki oppilaitoksen sivulle: Maaseutuopisto Paimio-Livia
Koulu toimii valtion kouluna, mutta sen synnyssä on paimiolaisilla oma osuutensa. Kunnanvaltuusto näet päätti 1946, että Paimion kunta lahjoittaa opistolle 400.000 markkaa, mikäli oppilaitos saataisiin Paimioon. Silloin oli ja nyt edesmennyt paimiolainen lausunut, että "tällaisia yrityksiä on vähitellen ruvettava vastustamaan, sillä ennenpitkää täällä on sekä yliopisto, että tuomiokapituli".
Linkki oppilaitoksen sivulle: Maaseutuopisto Paimio-Livia
Kalevan Työväenyhdistys
Paimion Vistalle 1904 perustettuun työväenyhdistykseen kuului jäseniä myös Kalevan "kulmilta", mutta vähitellen alettiin perustaa myös uusia yhdistyksiä muuallekkin. Kalevan työväenyhdisys perustettiin 2.4.1907 Kyysilän koulun lähistöllä sijaitsevassa harmaassa hirsimökissä.
Näkyvimpinä toimimiehinä yhdistyksen alkuaikoina toimivat kirvesmies Juho Laiho ja kauppias K.A. Helkiö. Kokoukset pidettiin aluksi yksityisten asunnoissa useinmiten Jyryn luona Kalevalla tai Laineella Kyysilässä. Omaa toimitaloa ryhdyttiin kuitenkin ennenpitkää hommaamaan, koska heti perustamisvuonna ostettiin tontti Ylimarkulan silloiselta Isännältä Evert Räikältä. Tontille annettiin nimeksi "Toivonmäki", jota pidettiin symboolina työväenliikkeen vastaisille tavoitteille. Korvenalasta ostettiin K.Knuutilalta vanha jykevähirsinen riihirakennus, jonka hirret talven kuluessa ajettiin paikalle. Talon vihkiäisjuhla pidettiin 27.6.1909 ja juhlaa varten oli tilattu peräti kaksi puhujaa, mies sekä nainen.
Ensimmäisen vuosien toiminta liikkui samoissa puitteissa kuin Vistan työväenyhdistyksen. Pidettiin kokouksia ja järjestettiin iltamia, joiden ohjelmassa tuli aina olla myös näytelmä. Esitettiinpä sellaisiakin näytelmiä kuin "tukkijoella" ja "Laulu tulipunaisesta kukasta". Näytelmää varten yhdistyksellä oli ohjaajana Artturi Nurmi. Tilaisuuksiin osallistui myös pitäjän ulkopuolelta väkeä, ja omasta pitäjästä oli mukana vielläpä kartanonomistaja Knuutilakin.
Vakava toiminta oli kuitenkin yhdistyksen perusta. Kokouksia pidettiin päivänpolttavista yhteiskunnallisista aiheista ja paikkakunnan olojen parantamiseen tähtäävistä asioista. Ammatilliseen järjestäytymiseen viittavaa on, että 1909 pidettiin yleinen palvelijain kokous.
Sivistyksillisistä harrastuksista mainittakoon kirjaston ja lukutuvan perustamiset jo alkuvaiheessa. Kun Kalevan postinkanto ei tyydyttänyt seutukunnan väestöä, tehtiin yhdistyksen kokouksessa päätös, minkä mukaan asiantilaan oli saatava pikainen korjaus, ja asialle lähetettiin yhdistyksen miehet.
Kalevan työväenyhdistys järjesti myös urheilukilpailuja kesä -ja arpajaisjuhliensa yhteydessä. Ohjelmana oli varsinkin kuulantyöntö.
Yhdistyksen puheenjohtajina ovat alkuvuosina toimineet Juho Lehti v. 1909, Santeri Ahola 1910, Juho Lehto 1911, Jalmari Vähäkylä 1912 ja Juho Lehto 1913-1915, sekä sihteereinä Santeri Ahola, Oskari Laine ja K. Vähäkylä.
Näkyvimpinä toimimiehinä yhdistyksen alkuaikoina toimivat kirvesmies Juho Laiho ja kauppias K.A. Helkiö. Kokoukset pidettiin aluksi yksityisten asunnoissa useinmiten Jyryn luona Kalevalla tai Laineella Kyysilässä. Omaa toimitaloa ryhdyttiin kuitenkin ennenpitkää hommaamaan, koska heti perustamisvuonna ostettiin tontti Ylimarkulan silloiselta Isännältä Evert Räikältä. Tontille annettiin nimeksi "Toivonmäki", jota pidettiin symboolina työväenliikkeen vastaisille tavoitteille. Korvenalasta ostettiin K.Knuutilalta vanha jykevähirsinen riihirakennus, jonka hirret talven kuluessa ajettiin paikalle. Talon vihkiäisjuhla pidettiin 27.6.1909 ja juhlaa varten oli tilattu peräti kaksi puhujaa, mies sekä nainen.
Ensimmäisen vuosien toiminta liikkui samoissa puitteissa kuin Vistan työväenyhdistyksen. Pidettiin kokouksia ja järjestettiin iltamia, joiden ohjelmassa tuli aina olla myös näytelmä. Esitettiinpä sellaisiakin näytelmiä kuin "tukkijoella" ja "Laulu tulipunaisesta kukasta". Näytelmää varten yhdistyksellä oli ohjaajana Artturi Nurmi. Tilaisuuksiin osallistui myös pitäjän ulkopuolelta väkeä, ja omasta pitäjästä oli mukana vielläpä kartanonomistaja Knuutilakin.
Vakava toiminta oli kuitenkin yhdistyksen perusta. Kokouksia pidettiin päivänpolttavista yhteiskunnallisista aiheista ja paikkakunnan olojen parantamiseen tähtäävistä asioista. Ammatilliseen järjestäytymiseen viittavaa on, että 1909 pidettiin yleinen palvelijain kokous.
Sivistyksillisistä harrastuksista mainittakoon kirjaston ja lukutuvan perustamiset jo alkuvaiheessa. Kun Kalevan postinkanto ei tyydyttänyt seutukunnan väestöä, tehtiin yhdistyksen kokouksessa päätös, minkä mukaan asiantilaan oli saatava pikainen korjaus, ja asialle lähetettiin yhdistyksen miehet.
Kalevan työväenyhdistys järjesti myös urheilukilpailuja kesä -ja arpajaisjuhliensa yhteydessä. Ohjelmana oli varsinkin kuulantyöntö.
Yhdistyksen puheenjohtajina ovat alkuvuosina toimineet Juho Lehti v. 1909, Santeri Ahola 1910, Juho Lehto 1911, Jalmari Vähäkylä 1912 ja Juho Lehto 1913-1915, sekä sihteereinä Santeri Ahola, Oskari Laine ja K. Vähäkylä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)